Tuntuu etten omin voimin pääse tästä yli. Ei vaan onnistu. Pääsen hetkittäin eroon sinusta mutta kun olen yksin niin... kai sinä olit minulle niin suurempi trauma.

Se vaan että k e h t a a n k o mennä sinne kertomaan tästä. "Joo, rakas ystäväni piti minua loppujen lopuksi täytenä paskana, sanoi mulle kaikkea kamalaa blaa blaa blaa...enkä oo vieläkään päässy yli blaa blaa blaa..." Tosin lupasin itselleni kesällä jo että menen jollen syksyyn mennessä pääse yli.

Tosin mitä mie sanon Marialle? Se on sanonu että voin kertoa huoleni sillekki mutta...en mie voi. Se on kuitenki kaveri Tiinan kanssa. En halua että se ajattelee minua paskanpuhujana.

Koko sosiaalinen elämä on ollu keväisestä asti sekaisin. No mie ja Sanna ollaan lähennetty. Se on hyvä juttu.