Sain kuulla että syyllistän tapauksesta liikaa itseäni ja kuraattori kysyi, voinko olla itselleni niin lempeä, että voisin unohtaa jo asian.

Tunnen oloni todella helpottuneeksi. Jos näkisin hänet nyt, en kai reagoisi mitenkään. Tuntuu siltä.

Yritän unohtaa koko asian, tai en enää aio syyttää asiasta itseäni.

Ehkäpä joku päivä voin toivoa hänelle hyvää vaikka hän tiputti päähäni ämpärin paskaa...