Kuraattorilla käynti todellakin auttoi minua. Osa peloistani oli aivan turhia.

Sain kuulla että olen itselleni liian ankara ja todella itsekriittinen. Luultavasti lähtöisin kotioloista. Parhaat ystävänikin ovat tätä mieltä.  Joudun paimentamaan 12-vuotiasta veljeäni ja jos hän mokaa, on syy joskus minun kun en vahtinut häntä tarpeeksi. Virheistä seuraa joskus huutoa täyttä kurkkua...Tuntuu etten koskaan tee tarpeeksi kotitöitä, ja teen kaiken väärin. Lisäksi vanhempani puhuvat joskus meistä lapsista "seläntakana". Kun luulevat että nukumme. Onkin mielenkiintoista kun kuulee haukkuja ja moitteita kaikista lapsista. En uskalla suuttua ihmisille IRL, vaan mökötän ja olen hiljaa. Pelkään suuttivia ja huutavia ihmisiä. Ikinä minua ei ole kuitenkaan lyöty kotona. Asiat voisivat olla siis pahemminkin. 

Kuraattori myös ehdotti (mainitsin tämän lyhyesti jo aiemmin) että tämä ex-ystäväni olisi ollut minulle kateellinen kun hänen käytöksensä minua kohtaan muuttui niin äkisti. Ehkä... olen itsekin ajatellut sitä vaihtoehtoa kun yksesni kävin läpi asioita. mtuten ottanut sitä vaihtoehtoa tosissani. Mutta, ex-ystävälläni saattoi ollakkin syytä olla kade. Me kolme muuta lähennyimme kun hän oli muualla. Lähennyin varsinkin hänen parhaan ystävänsä kanssa... Olisin kai minäkin kateellinen siitä jos joku tulisi ja "veisi" minun parhaan ystäväni...

En kuitenkaan lakkaa vihaamasta ex-ystävääni. Siihen eivät mitkään kuraattorit auta. Vihaan selkäänpuukottajia. Ja sellainen hän oli lopulta. Ei voinut sanoa suoraan mitä ajatteli ja huijasi minua leikki-ystävyydellä. Muut eivät taida tajuta täysin miten se sattui, koska minusta meillä oli kaikesta huolimatta aika lämpimät välit ja tulimme toimeen kuitenkin. Kaikelta putosi pahasti pohja kun tajusinkin olevani täysin väärässä. Pidin häntä hmm kolmanneksi parhaana ystävänäni ja hän olikin sitä mieltä että olin Kaupanpäällinen.

Monta kertaa näin painajaisia hänestä ja muista. Painajaisia jossa kaikki vihasivat minua ja olivat samaa mieltä hänen kanssaan. Minä olin se paha, julma ihminen, joka särki kaikki. Olin niin yksin niissä. Melkein itken kun muistelen niitä. Taisin itkeä myös nähdessäni niitä unia.

Viimeisimmässä unessa kuitenkin paras ystäväni puolusti minua. Ex-ystäväni haukkuessa ja syyttäessä minua hän tuli ja halasi tiukasti ja katsoi ex-ystävääni pahasti.

Kyllä tästä vielä parannutaan. Itseäni en aio enää syyttää. Voisin kokeilla kuminauha kikkaa. Aina kun syytän itseäni asiasta, pam! Kuminauhasta sormille vaan XD.

Ensiviikolla aika kuraattorille taas. Luultavasti viimeinen  ja toivottavasti...