Ehkä se vika on vain minussa. MItäs ärsyynnyn kun aina kuulen asioista viimeisenä. Ja siitä kun ihmiset peruu asioita ihan viime tipassa. Täytyy kai ite aina alkaa kyselemään "joo tulethan varmasti?" "Mennäänhän me sinne?" "Tehdäänhän me sitä ja sitä?"... 

No tytöistä kumpikaan ei tule kuviskerhoon ja sain kuulla sen tänään. Ei minunkaan olisi pakko mennä sinne, mutta se olisi ollut mukavampaa kuulla vaikka jo EILEN, eikä tänään. Oma on kai vikani, mitäs en itse älynnyt kysyä.

Mikä tässä on sitten niin suuri ongelma? Jos olisin tiennyt tästä jo eilen olisin voinut kertoa vanhemmilleni tulevani neljältä kotiin ja sairaalassa oleva isoäitini olisi voinut myös tulla tänään kotiin.

Vanhemmiltakaan ei melkein ikinä kuule mitään suoraan. salakuuntelin kun puhuivat isoisästäni, joka on sairaalassa, eikä luultavasti tule sieltä enää pois... ainakaan elävänä.

En jaksa itse perua joten kai menen sinne kerhoon. Pitäisi kai selittää ihmisille mutta... ei ole varmaa ymmärtääkö ne yhtään.