Aina kun olen tehnyt jotain väärin tai jättänyt tekemättä, on isäni huutanut minulle. Kun olin nuorempi, minulla oli kausi jolloin en uskaltanut ottaa maitopurkkia jääkaapista, koska pelkäsin avaavani maidon, jossa olisi väärä päiväys. Yläasteella pääsin sinuiksi isäni huudon kanssa ja nyökytin hänen huutaessaan ja mutisin myötäilevästi. Kerran sanoin hänelle vastaan, mutta hän on parempi sanasodassa kuin minä joten tilanne paheni.

Täytän kesällä 18-v. En polta, en juo, en ole myöhään ulkona, liikuun hyvässä seurassa, ja menestyn hyvin koulusa. Omaa huonettani en aina siivoa mutta pidän huolen siitä että astiat päätyvät koneeseen ja keittiön pöydät ovat puhtaana. Minulla alkoi torstaina koeviikko, ja luin kolme tuntia kokeeseen keskiviikkona. Menin noin seitsemältä koneelle, tarkoittuksenani käydä facebookissa ja mesessä pitämässä yhteyttä kavereihin. Olin ostanut omilla rahoillani uuden mp3-soittimen ja latasin sitä koneella. Tietokone on vanhempieni makuuhuoneessa.

Yhtä-äkkiä isäni tulee ja sammuttaa koneen. Hän on vihainen ja vaatii minua siistimään huoneeni heti. Yritän sanoa että en halua siivota sitä illalla (kello oli melkein yhdeksän), mutta hän huutaa että "nukut sitten kissanruuissa!". En ymmärrä mitä hän tarkoittaa. Isäni lähtee olohuoneeseen, seuraan häntä. Olen tyrmistynyt ja saan sanotuksi "Kiitos jos rikon ämppärini." Isä suuttuu täysin. Hän tulee lähelleni vihaisen näköisenä ja tarraa toiseen käteeni ja huutaa. Pelkään että hän aikoo lyödä minua kädessään olevalla sanomalehdellä ja huudan itkien "päästä irti!" hän irrottaa mutta on yhä vihainen ja huutaa että on kyllästynyt tällaiseen elämään ja että rikkoo ämppärini ensikerralla vasaralla.

Olen järkyttynyt ja menen omaan huoneeseeni. Kun avaan oven järkytyn vielä enemmän:isäni on kiskonut tavaroita lattialle ja laittanut sänkyni ylösalaisin, petivaatteet ovat lattialla. Kysyn miksi hän niin teki hän vastaa "KOSKA HUVITTI! TÄMÄ NÄYTTÄÄ AINA NÄIN HIENOLTA JOS EN OLE SIIHEN TYYTYVÄINEN!" Juoksen pesuhuoneeseen itkemään järkyttyneenä. Pesuhuoneessamme on kaksi ovea, jotka molemmat saa lukkoon. Alan hakea kavereideni numeroita puhelimesta ja yritän soittaa eri ihmisille. Itken taukoamatta.

Lopulta isä tulee oven taakse ja huutaa "JOS SE OVI EI AUKEA POTKAISEN SEN! MIE TULEN NYT SUIHKUUN!" Avaan oven ja päätän lähteä ulos. Isä seuraa hetken ja käskee siivota huoneen. Huudan hänelle "EN! menen ulos!" ja paiskaan oven. Isäni huutaa "NIITÄ OVIA EI TÄÄLLÄ PAISKO MUU KUIN MINÄ!" Nappaan takkini ja lähden ulos kävelemään. Soitan tärkeimmille kavereilleni ulkona ja kävelen n. tunnin siellä. Sovin ystävieni kanssa että kävisin kertomassa koulukuraattorille tai opettajalle asiasta. Ystäväni tarjoutuu jopa hakemaan minut suoraan heille. Menen kuitenkin kotiin koska minun on pakko.
Isäni katsoo televisiota, äitini on töissä ja veljeni nukkuu. En puhu isälleni mitään vaan menen huoneeseeni. Sänkyni on laitettu takaisin pystyyn mutta en pysty nukkumaan.

Selitin tilanteen ystävieni kanssa koulukuraattorille. Hän ehdotti että soittaisin äidilleni ja kysyisin saanko jäädä yöksi ystävälleni jos en halua kotiin. Sain luvan jäädä mutta äitini tuntui olevan enemmän isän kuin minun puolellani. Kun yritin kertoa tapahtuneesta puhelimeen, aloin itkeä ja annoin puhelimen kuraattorille. Kuulin kun äitini puhuu "Tyttö täyttää pian kahdeksantoista ja se huone on aina sekaisin. Siitä on myös puhuttu paljon eikä kaunis puhe tehoa..." Kuitenkin äitini myönsi kyseessä olleen ylilyönnin, kun kuraattori siitä mainitsi.

Olen ystäväni luona yötä ja mietin asiaa kunnolla. Kun vanhempani pitävät huonettani ongelmana päätän ehdottaa heille että merkitsen kalenteriini siivouspäivän jolloin aina siivoan huoneeni kunnolla. Tämä päivä olisi kerran viikossa. Muina päiväni huolehtisin olohuoneesta: että siellä astiat päätyvät tiskikoneeseen jne.

Kun asiaa ehdotan isälleni hän vain sanoo "tehe miten tahdot." Menen huoneeseeni lukemaan läksyjä. Kuulen kun vanhempani puhuvat jostain ja kuulen kun isä valittaa huoneestani äidilleni. Olenko minä se paha ihminen, jos tahtoisin että hän olisi sanonut SUORAAN minulle kun halusin asiasta puhua?

Kuulin pikkuveljeltäni että hän sai uuden puhelimen. Kun kysyin miksi hän sanoo "isä toi sen. Hän sanoi että se olisi ollut sinun puhelimesi, mutta et ollut paikalla."

En ymmärrä isääni ollenkaan. Katuuko hän sitä mitä hän teki? Vai onko hän minulle vihainen?

Teksti on löydettävissä myös suomi24:stä. Halusin neuvoja. Tai no tietää olenko yksin mielipiteeni kanssa