Lauantaina tuli taas tapeltua isän kanssa. 

Kaikki alkoi lihapussista joka mätäni varastossa. MInun piti siivota varasto ja ihmettelin lihapussia. Pakko sillä on olla joku tarkoitus, eihän se muuten voisi olla lattialla? Kysyin isältäni asiasta ja hän kiukustui. Purskahdin itkuun ja käskin häntä olemaan huutamatta minulle. Siitä hän suuttui enemmän

"ÄLÄ HUUDA MULLE! EI MIKÄÄN IHME ETTÄ LEVIÄÄ JUORUJA KU SINUN HUUTO KUULUU KYLÄLLE ASTI! MENE PSYKOLOGILLE ETTET OLIS NOIN HYSTEERINEN. NIIN MENE VAIN PAKOON SIITÄ TAAS."

Kävin pientä sanan vaihtoa hänen kanssaan itku kurkussa. hän puolusteli itseään "tietenkin mulla vituttaa että minun työ meni hukkaan!" niin... mutta onko se pakko purkaa minuun se vitutus?

Hän valitti minusta monta tuntia äidilleni. Kun tulin kysymään millä pesuaineella pesen varaston kuulin kun isäni teki minusta "analyysia"

"ei mikään ihme jos se pelkää ihmisiä! päivät omassa huoneessaan ja illat netissä, ei se saa ihmiskontakteja ja todellisuus alkaa heit... VIELÄKÖ SIE ITKET? LOPETA SE TYHJÄN ITKEMINEN AIKUINEN IHMINEN! EI SULLE OLE KÄYNY VIELÄ MITÄÄN! JOS SIE ITKET SINUA PELÄTÄÄN JA POLIISIT HAKEE SINUT POIS!"

niin...yritäppä olla itkemättä. 

Loppupäivästä kuulin sellaisia teorioita että olisin vain laiska ja itken sitä kun jouduin töihin. Isäni on ollut kuulemma liian lepsu minulle... 

miten ihmeessä olen näinkin järjissäni?