Isoisäni nukkui viime yönä pois.

Ei me oltu oikeastaa läheisiä. Ei minua itketä, mutta on paha olo. Toista oli kun ensimmäinen isoisä kuoli. Silloin itkin päivän.

Hän oli aika huonossa kunnossa joten oli hyvä että hän lähti. EI hän tunne nyt tuskaa tai mitään muuta. Saa nukkua rauhassa ilman muistiongelmia tai kipeää jalkaa...

Hänestä on minulle aika vähän muistoja. Äidin isä. Jalka aina kipeä, kulki kainalosauvoilla, uhkasi aina antaa minulle selkään ja tarjosi pahanmakuisia minttu pastilleja. 

Oli pakko kuitenkin päästä pois englannin tunnilta. En olisi voinut keskittyä kuitenkaan.

R.I.P.